Istun Taivaanrannassa

Istun Taivaanrannassa hautaustoimistossa. Katselen arkkuja ja uurnia. Aistin puuntuoksua, tämä tuntuu luonnolliselta.

Julkaistu 5, lokakuu 2015

 

2.10.2015

Istun Taivaanrannassa
hautaustoimistossa
Katselen arkkuja
uurnia
aistin puuntuoksua
tämä tuntuu luonnolliselta.

Oloni on kiitollinen
nöyrä
saan palvella asiakasta
surunsa hetkellä.
Voimme keskustella
elämästä
kuolemasta
surusta, ilosta
valoisista hetkistä
joita ilman
kuljemme tietämme
vailla merkitystä.

Kohtaamme sinut ihmisenä
ainutkertaisena
puhumme elämästä
sen tarkoituksesta,
se meille on kunniatehtävä.

Aune Alasalmi kirjoitti tämän runon oltuaan mukana kohtaamassa asiakasta Taivaanrannassa ja kerratessaan myöhemin kohtaamisen jättämiä tunnelmia.