Hetken valo
Oli paljastunut maa, märkinä metsän mättäät, silmut suurentuneet, lämmössä alkavan kevään, etelän tuulet puhaltavat, työntävät talven syrjään.
Oli paljastunut maa,
märkinä metsän mättäät,
silmut suurentuneet,
lämmössä alkavan kevään,
etelän tuulet puhaltavat,
työntävät talven syrjään.
Varjossakaan ei ole lunta,
maa kirjavana syksystä,
kuolleita lehtiä ilmassa,
tuuli tarttuu kevyesti,
heittelee roskia kuistille,
kohta on siivouksen aika.
Vain hetken valo,
pilvien takaa loisti,
häivähdys kevättä,
aavistus tulevasta,
valoisammasta ajasta.
– Anne-Marie Korkealehto