3. Päivä, jolloin ihminen pohtii, mitä maailmankaikkeus yrittää opettaa hänelle
Kolmas päivä koitti, kun globaalit suhdanteet alkoivat muuttua kiihtyvällä tahdilla. Ihminen kävi ilmoittamassa työpaikkansa johtajille olevansa käytettävissä, mikäli yhtiön jollain toisella toimipaikalla tarvittaisiin hänenkaltaista työmyyrää. Pian hän löysikin itsensä uudelta paikkakunnalta, vieraammasta pienemmästä laivasta ja taas uusien ihmisten parista.
Jälleen ajan nuoli kiihdytti kulkuaan. Tunnit eivät millään meinanneet riittää kellossa.
Kolmas päivä kestikin vain vajaan yhden vuoden ajan.
Ihmisemme alkoi havahtua pohtimaan, oliko kysymyksessä uusintakierros. Toistiko hän kenties itseään? Mitä maailmankaikkeus yritti sanoa tai opettaa hänelle? Tarvitsiko hän oikein kertauskurssin, eikä sittenkään oppinut ja ymmärtänyt? Mutta mitä? Hän yritti ymmärtää, mikä ajoi häntä takaa, miksi hän ei voinut pysähtyä aloilleen, niin kuin muut ihmiset tekivät.
Mielestään hän oli edistynyt elämän oppikoulussa kohtalaisesti, ollut avoin, joustava ja vastaanottavainen uusille asioille.
Ihmisemme pelastus olivat laupiaat samarialaiset uusien ihanien ihmisten hahmoissa, joihin hän tutustui ja joiden kanssa hän ystävystyi.
Sitten maailmanmarkkinat olivatkin yhtäkkiä täynnä tuotetta ja laiva pysähtyi. Ensimmäistä kertaa elämässään ihminen ihmetteli, että mitä nyt. Läheltä piti, ettei hän jälleen kerran aloittanut seuraavaa uusintakierrosta. Nimittäin sama levy pyöri vielä hänen sisällään, kuitenkin hidastuvilla kierroksilla. Ihminen koki että näin täytyy toimia. Hän lähetteli työpaikkahakemuksia moniin suuntiin.
Hän oli unohtanut merenrantakaupungin pienen hattupuodin, jonka kaltaisesta omasta pikku putiikista hän oli nähnyt kerran edellisenä päivänä päiväunta, istuksiessaan haaveillemassa avoimilla taivaanrantakallioilla.
Näin ihmisen ohjelma toimi, ja hän unohti edellisen päivän ja elämän haavekuvat. Ajan nuoli määräsi, että eteenpäin on elävän mieli.
Maailmankaikkeuden viisas henki kuitenkin päätteli, että ihmisemme alkoi olla valmis seuraavalle luokalle oman ihmisyytensä oppimäärässä ja torppasi hänen lähettämät työpaikkahakemukset. Kutsuja haastatteluihin ei kuulunut.
Sen sijaan Maailmankaikkeuden viisas henki kuiskaili ihmisemme korviin uusia ajatuksia, jotka pikkuhiljaa alkoivatkin itää hänen päässään.
Mitä elämällä mahtoikaan olla varattuna takataskussa tarinamme ihmiselle?
