Kiitos Taivaanrannan 1 -vuotispäivän runoiltaan osallistuneille!
Kiitos kaikille Teille Vierailleni, jotka pääsitte tulemaan Taivaanrannan 1 -vuotissyntymäpäivän runoiltaan sunnuntai-iltana Jyväskylän Mandalatalon saliin. Kiitos myös kaikille Teille, jotka ette päässeet tulemaan. Jotenkin oli olo, että olitte silti läsnä ja hengessä mukana. Illan tunnelma oli käsin kosketeltavan lämmin, enkä olisi millään malttanut keskeyttää sitä puheensorinaa, joka kaffittelun jälkeen täytti salin. Kuten keskeytyksessäni mainitsin, epäilykseni heräsi, että oliko tilaisuuden aluksi kohotettujen Muuramessa kasvaneiden koivujen mahla muuttunutkin pakastimessa (parastimessa?) viiniksi ja irroittanut kielen kannattimemme. Olen äärimmäisen etuoikeutettu, kun saan olla tekemässä tätä työtä, jossa olen kohdannut jokaisen Teistä.
Iso kiitos Minjalle, kun olit trubaduurina meille ja ihanan kuulaan voimallisen herkästi tulkitsit Einari Vuorelan, Goethen, Nipa Neumannin, sekä kymrin kielen runoja heleällä sopraanoäänelläsi kitarasi säestyksellä meille kuulijoille. Kiitos myös syntymättömälle vauvallesi, jonka laskettu aika on ihan lähellä, siitä että hän päätti vielä pysytellä äitinsä turvaisassa kohdussa, että äiti pääsi tulemaan meille illan esiintyjäksi. Kiitos myös, kun kerroit esittämistäsi runoista ja niiden säveltäjistä, sekä matkastasi tämän illan trubaduuriksi. Kiitos myös mukanasi tulleesta äiti-vauvaenergiasta!
Iso kiitos Aunelle, kun kerroit meille omaa tarinaasi – kiertolaisvuosistasi Lapissa, ystävyydestä ja ystävän menettämisestä ja niinä aikoina ja vuosina syntyneistä, kuluneen vuoden aikana kirjaksi tiivistyneistä runoista, sekä myös siitä kuinka maailmankaikkeuden viisas henki ohjasi kulkusi vuosi sitten Taivaanrantaan. Kiitos myös kun rytmitit iltaa Lapinvuosina valmistamasi lapinrummun rummutuksella, ja loit sitä kautta illan tunnelmaan Lapin energioita ja mystiikkaa. Kiitos myös suuresti rakastamastani alkuvoimaisesta aloitusrunostasi – Rummutus, tuli, tuuli puhdistaa.. – jolla linkityt myös Taivaanrantaan viime vuoden heinäkuun lopulla, jolloin Taivaanranta oli vähän yli kuukauden ikäinen vastasyntynyt vauveli. Kiitos kuluneesta vuodesta ja siitä että olet löytynyt ystäväkseni maailmankaikkeuden viisaan hengen ohjaamana.
Kiitos myös miehellesi Tapiolle kuljettajana toimimisesta, sekä jäämisestä tekemään roudarin tehtäviä tuolien ja pöytien saamiseksi paikoilleen ennen tilaisuuden alkua, ennen kuin hän lähti jatkamaan matkaansa etätyöpaikkakunnalle.
Iso kiitos siskolleni Outille ja miehellesi Karille. Ilman teitä olisin ollut todella pulassa monissa käytännön asioissa. Astioiden riittäminen ja niiden kuljettaminen, salin varaaminen, etukäteis- ja loppusiivous, pöytien kasaus ja purku sekä roudaus takaisin varastoon, kiinnostus ja ideoiden ehtymättömyys runoillan ollessa suunnitteluasteella, kukkapenkkienne anti, maljakot, koivunmahlan loihtiminen alkumaljoiksi, suolahuoneen esittely, hengessä mukana oleminen, sekä mikä kaikkea muutakin vielä. Kiitos – kiitos.
Iso kiitos Tuulalle, kun tunnistit elämänkokemuksesi tuomalla lempeällä viisaudella avun tarpeeni, vaikka itse sitä en tunnistanut, ja jo edellisellä viikolla soitit ja tarjouduit toimimaan tarvittaessa keittiön hyvänä hengettärenä, pitämään silmällä kahvin, teen, astioiden ym. tilannetta tarjoilupöydässä, sekä loihtimaan astiat puhtaiksi illan päätteeksi taikasauvanasi käyttämäsi tiskiharjan avulla. Varmaankin ripottelit myös suloista tähtipölyä esiliinasi taskuista Mandalatalon saliin ja illan tunnelmaan tilaisuuden aikana ja ennen sitä! Tällaisia hyviä haltiattaria liihoittelee ympärillämme!
Ja Riti, sinä ihana nuori ystäväni edellisestä elämästäni Savonlinnassa, joka nykyisin vaikutat Joensuussa ja Polvijärvellä, kiitos kun päätit reissuillasi Helsingistä poiketakin Jyväskylän kautta, ja tulla piipahtamaan luonani. Ihanaa kun pirautit muutama päivä sitten, ja kysyit että sopiiko tulla, ja kerroit että olit kuullut yhteiseltä ystävältämme Jonnalta, että järjestelen Taivaanrannan 1-vuotisrunoiltaa täksi sunnuntai-illaksi. Vastasin sinulle, että tervetuloa, mutta senpä jätin kertomatta, että koska tunnen sinut tässä elämässä visuaalisella lahjalla varustettuna näppäräsormisena teatterirekvisiittataikurityttönä, sinun kohtalonasi on ilman lepoa päätyä Taivaanrannan alakerran työpajaan askartelemaan illan pikku purtavia coctailtikkuihin kaverikseni. Mutta tämän kaiken kerroin sinulle, samalla kun hain sinut matkakeskuskesta. Kiitos, kun tulit, olit ja ahkeroit. Ja kiitos, kun taikuroit illan päätteeksi astiankuivausliinoja leyhytellen keittiöhengettären taikaharjalla puhdistamat astiat kuiviksi. Ja vielä sen jälkeen sujahdit luontevasti roudarin hahmoon. Mikä kamelontti olet. Kiitos, kiitos!
Ja Te ihanat Taivaanrannan vieraani, kiitos että tulitte. Vieraat tekevät juhlan tunnelman. Oli hienoa tavata teitä ja keretä vaihtaa myös pieni hetki kuulumisia kanssanne. Ja kuinka ihmeen lailla Te osasittekin vapauttaa tunnelman, niin että jokainen kulloinenkin äänessäolija koki olonsa rohkaistetuksi ja turvalliseksi kertoa kertomuksensa, lukea runonsa, laulaa laulunsa, antautua nousevien tunteidensa valtaan ja vuodattaa kyyneleensäkin. Kiitos näistä kaikista kertomuksista ja runoista, joita saimme kuulla illan aikana. Minutkin valtasi tuon tuosta halu nousta sanomaan kaikkea sitä, mitä milloinkin sanoinkin. Kiitos myös jokaiselle, joka otti kuvia tilaisuudesta. Itsenikin piti niitä ottaa, mutta yhtään kuvaa en tullut napanneeksi.
Kiitos Maailmankaikkeuden Viisas Henki, että sait tämänkin runoillan kaikki palaset loksahtamaan paikoilleen ja saatoimme nauttia tilaisuuden annista. Kiitos, että ohjaat aina meidän jokaisen kulkua. Kiitos, että saamme olla suojassasi.
Kiitos, t. Ulla Taivaanrannasta
Ps. Lukekaapas myös tämän blogin kirjoitus: Merkityksellinen runoilta
