Sanaton arkku

Elämässä on välillä tuskaa, mutta väliin mahtuu myös iloa, on päiviä, jotka tahtoisi elää, ja päiviä, jolloin ei olisi hyvä herätä.

Julkaistu 12, elokuu 2016

Elämässä on välillä tuskaa,
mutta väliin mahtuu myös iloa,
on päiviä, jotka tahtoisi elää,
ja päiviä, jolloin ei olisi hyvä herätä.

Miten paljon olen kuluttanut,
omaa aikaani turhuuksiin,
miten paljon olen oppinut,
siitä kaikesta elämästä,
jota olen mukani kantanut?

Elämässä ei ole aina viisautta,
on vain toisenlaisia totuuksia,
on elämisen viallisuutta,
ja monia velvollisuuksia,
joista osa jää täyttämättä.

Miten elämästä enemmän,
saisi kiinni sen säikeen,
jonka varassa olen leijunut,
kulkenut pilvien teitä,
ja tuntenut olevani siunattu?

Olen saanut joskus perheen,
jonka olen myös menettänyt,
ainakin osin ollut väärin ymmärretty,
ja yhä olen takaisin yrittänyt,
saada takaisin ne läheisimmät.

Mutta onko kaikki vain harhaa,
mikä on elämämme mitta,
miten paljon meille on aikaa annettu,
korjata omia virheitämme,
siihen ei minulla vastausta.

Olen vain sanaton arkku,
johon minut joskus suljetaan,
siellä alkaa minun matkani,
jota taivasten tieksi kutsutaan,
enkä minä silloin pelkää mitään.

Anne-Marie Korkealehto