Pienen virtuaalivieraan tutustumiskäynti Taivaanrannassa
Tämä pieni vieras esitteli itsensä ja kertoi olevansa Cleffa, lisättyä todellisuutta oleva tähden muotoinen keiju-tyypin pokémon, jonka uskotaan tulleen tähdistä. Ja koska osoitimme häntä kohtaan myötämielistä, ilahtunutta kiinnostusta, rohkeni hän jatkamaan, että hän tulee olemaan kuudenteen sukupolveen asti normaali-tyyppinen.
Eilen Taivaanranta sai harvinaisen vieraan toisesta todellisuudesta, jota nykytermein kutsutaan virtuaaliseksi tai lisätyksi todellisuudeksi. Tämä lisätty todellisuushan on vyörynyt kaikkien meidän arkipäivän kulkijoiden tietoisuuteen heinäkuun alkupäivistä lähtien. Emme ole voineet välttyä näkemästä kännykän ruutua tuijottavia kulkijoita katukuvassa tai julkisuuden uutisoinnista tästä ilmiöstä.
Eilisenä ihanan helteisenä iltapäivänä tämmöinen virtuaalinen pieni vieras leijaili hieman ujostellen sisälle Taivaanrannan avoimista ovista. Ensimmäiseksi hän tervehti meitä – minua ja työharjoittelussa olevaa Annea iloisella hymyllä ja sitten kysyi, tiedämmekö täällä Taivaanrannassa jotain lisätystä todellisuudesta tai muista sen sellaisista jutuista tai olevaisuuksista. Kun vastasimme tietävämme hiukan, hän hymyili leveästi ja teki iloisen pomppuhypyn.
Sitten tämä pieni vieras esitteli itsensä ja kertoi olevansa Cleffa, lisättyä todellisuutta oleva tähden muotoinen keiju-tyypin pokémon, jonka uskotaan tulleen tähdistä, ja lisäsi, että niin hän on sieltä tullutkin. Ja koska osoitimme häntä kohtaan myötämielistä, ilahtunutta kiinnostusta, rohkaistui hän jatkamaan, että hän tulee olemaan kuudenteen sukupolveen asti normaali-tyyppinen. Tässä kohdassa varmaankin näytimme Annen kanssa kysymysmerkeiltä, sillä emme kumpikaan tienneet sellaisesta mitään. Emme tosiaankaan olleet perehtyneet pokémonien kehitysoppiin. Nyökkäilimme kuitenkin kiinnostuneina ja pyysimme tulijaa jatkamaan. Vieras vaikutti siltä, että ei ollut tullut suruasioissa toimistolle, vaan että hänellä on jotain muuta syytä tulonsa.
Ennen kuin hän aikoi kertoa sen, hän jatkoi että jotta ymmärtäisimme häntä paremmin, ja syytä miksi oli tullut, hän haluaa meidän tietävän että hän tulee kehittymään myöhemmin Clefairyksi, ja silloin hänet voisi löytää Kuuvuoren uumenista. – Ahaa, vastasimme hänelle, ja yritimme näyttää siltä kuin olisimme ymmärtäneet jotain. – Se Kuuvuori kuulostaa kyllä ihanalta paikalta, sanoimme hänelle.
Taidoistaan Cleffa halusi myös kertoa meille, ja sanoi että sitten kun hänestä tulee Clefairy, hän osaa laulaa kaunista laulua joka lähettää vastustajan höyhensaarille. Katsahdimme toisiamme Annen kanssa, ja nyökkäsimme: Tämän mekin melkein ehkä ymmärrämme, ja kerroimme Cleffalle, että täällä sellaisia lauluja kutsutaan tuutulauluiksi! Vieras pomppasi ilahtuneena ilmaan, räpytteli siiven tai kädentapaisia tähdensakaroita ilmassa ja hymyili meille iloisesti. Ja sitten hän vielä valisti meitä, että myöhemmin Clefaire kehittyisi Clefableksi Kuukiven avulla.
Tämä kaikki kuulosti meistä oudolta ja ihmeelliseltä ja päämme oli aivan pyörällä, ikään kuin olisimme kesken arkisen työpäivän luiskahtaneet johonkin toiseen todellisuuteen olemattoman kaninkuopan kautta. Taivaanrannan ovesta sisälle leijaillut pieni vaaleanpunainen tähti, joka hiukan näytti silmissämme possulta (anteeksi havaintojemme kömpelyys, rakas pieni Cleffa), ja joka puhui että on tullut tähdistä, ja kertoili kuuvuoresta ja kuukivistä, tuutulauluista sekä höyhensaarista, oli jo lumonnut meidät.
Vieraamme teki, ja oli varmaankin kaiken aikaa tehnyt havaintoja samanaikaisesti, mihin me emme todellakaan kyenneet. Huomiomme oli kiinnittynyt sataprosenttisesti tuohon ovesta sisälle leijailleeseen, tuon tuosta iloisesti hyppäävään pieneen ihmetykseen.
Ilmeisesti hän hyvin tiesi, kuinka pökertyneinä ja pöllämystyneinä olimme siinä, ja niin hän salli meille ajatustauon. Hän hyppäsi räpytellen, ja alkoi katsella kiinnostuneena ympärilleen toimistossa. Tuon tuostakin hän pyörähteli sivulta toiselle ja välillä pomppasi ilmaan. Hitaasti hän leijaili peremmälle pienessä toimistossamme. Hän pomppi asiakastuolien päällä ja hymyili iloisesti. Siitä hän jatkoi leijailua esillä olevien arkkujen pinnoille, ikään kuin läpivalaisten ja skannaten niitä, sen vaikutelman me siitä saimme. Aina välillä hän pomppi iloisesti, kuin olisi saanut tietoa tarpeeksi ja hyväksynyt sen. Sitten hän leijui Taivaankappaleet –pallouurnille, ja hymyili ja räpytteli, ja pomppi edestakaisin niiden kohdilla. Näytti siltä, että ne tuottivat hänelle erityisen suurta iloa. Tänään, kun tätä kaikkea kirjoitan, en voi välttyä ajatukselta, että ehkä ne muistuttivat hänen mielestänsä omaa kotitähteä ja muita tuttuja taivaankappaleita, joilla hän kenties on elellyt ja oleskellut.
Aikansa toimistoa tutkittuaan hän kiinnitti huomionsa uudelleen meihin. Hän sanoi, että Taivaanrannan olemassaolosta ja toiminnasta on tihkunut positiivista luretusta kaikkialle eri todellisuuksiin, ja tässä kohden hän käytti jälleen omaa outoa kieltään. Ja että hänet, joka on tähdistä tullut pokémon, lähetettiin siksi tekemään tutustumiskäynti Taivaanrantaan. Ja sitten hän jatkoi, että hän laittaa runsaasti lisää tätä positiivista luretusta Taivaanrannan puolesta eteenpäin, ja että suitsukkeitakin hän laittaa (ja kaikkea muutakin sellaista josta emme ymmärtäneet yhtään mitään).
Cleffa vakavoitui, ja sanoi että tiedämmehän sen, että ensinnäkin Elämä On Ihme, ja jatkoi sitten, että olomuodon vaihdokset ovat arkipäivää kaikissa olemassa olevissa todellisuuksissa, oli kysymyksessä sitten tämä maatodellisuus, tai virtuaali-, rinnakkais- tai lisätty todellisuus, tai joku muu olevaisuus tai olevaisuuden muoto maailmankaikkeudessa. Ja että maatodellisuudessa elollisen kuoleminen tarkoittaa yhtä tällaista olomuodon vaihtamista, jota myös täältä lähtemiseksi kutsutaan.
Ja hän jatkoi sanoen, että täällä maapallotodellisuudessa olomuodon vaihdoksen aikana kaikille osapuolille olisi hyväksi, että sen ajankohdan välttämättömiä tapahtumia olisi hoitamassa juuri tällaisen hautaustoimiston kaltainen valoisuuden ohjaama toimija, joka hyvin yksilöllisesti ja yhdessä olomuodon vaihtajan läheisten, eli kyseiseen olomuotoon jäävien kanssa, tai heidän toimeksiannostaan tekee tarvittavat toimenpiteet, kuten lähtijän fyysisen tomumajan arkkuunlaiton, pukemisen ynnä mun sellaisen, lähtijän ja jäävien toiveita kunnioittaen ja noudattaen, sekä myös maapallon biologian ja ilmakehän tarpeet huomioon ottaen.
Sitten hän taas räpytteli tähtisakaroitaan ja hypähteli iloisesti hymyillen paikoillaan, ja sanoi että kokeilkaapas bongauttaa nyt häntä kohti sillä punavalkoisella pallolla, joka siinä ruudulla näkyy, että hän pääsee lähtemään, ja kasvamaan ja kehittymään eteenpäin vähitellen kohti Clefairy –muotoa. Ja että hän tulee kyllä taas uudelleen moikkaamaan meitä ja että hänen kaverinsakin pokémonien maailmasta haluavat tulla poikkeamaan, mikäli meillä sattuu olemaan aikaa tavata heitä. Sitten me kokeilimme pallon käyttöä ja saimme lopulta monen pallon jälkeen pongautettua hänet, ja näin hänen lähdettyä jäimme ihmeissämme ja typertyneinä tuijottamaan toisiamme toimistossa.
Jälkikirjoitus:
Tämän kirjoituksen Pokémon Cleffan kehitykseen liittyvät tiedot saimme ihastuttavalta vieraaltamme Cleffalta ja tarkistimme niitä jälkeenpäin tiedostosta Luettelo Pokémon-lajeista (152–180), johon pääsee tässä olevan vihreän linkin kautta. Cleffa kertoi puolisen tuntia kestäneen vierailunsa aikana niin paljon kaikkea sellaista, että emme kyenneet omaksumaan siitä kuin murto-osan.
