2. Päivä, jolloin ihminen alkaa tutustua itseensä
Toinen päivä kesti kuusi Maapallon kierrosta Auringon ympäri. Aika joko hidastui tai sitten kiihdytti kulkuaan. Saattoi käydä myös niin, että ihminen alkoi omaksua nopeammin.
Toisen päivän ensimmäisenä vuotena tapahtui todella paljon asioita samanaikaisesti. Ihminen oli lähtenyt etsimään vastauksia mieltään askarruttamaan alkaneisiin Mystisiin Kysymyksiin Olemassaolostansa maailmalta. Hän oli muuttanut toiselle puolelle maata asumaan ja hänen elämään oli virrannut monenlaisia tapahtumia ja uusia ihmisiä. Nämä ihmiset puhuivat outoa murretta, oudolla nuotilla ja nopealla tahdilla. Lisäksi he jättivät kirjaimia pois sanoista.
Ilokseen ihminen oppi ymmärtämään tuota kuulemaansa puhetta, isoa hitaasti kääntyvää laivaa, työtä uudella paikkakunnalla, tuotannon tehostamista, ulkoistamista, erilaisia näkökulmia, uusia kaupunkeja, uusia ruokia, isoa merta, rantakallioita, auringon nousuja ja laskuja, näkyjä horisontissa, matkoja, itsenäisyyttä, selviytymistä.
Ihmisemme myös ystävystyi pikkuhiljaa uusien ihmisten kanssa. Tästä hän oli suuresti kiitollinen ja se oli hänelle mittaamattoman ilon ja ihmetyksen aihe.
Mahdollisesti kävi myös niin, että ihminen alkoi hiukan oppia tuntemaan itseänsä, vaikka sitä hän ei silloin lainkaan ymmärtänyt.
Ihminen sai myös tehokkaita oppitunteja ikävöimisestä ja kaipauksesta.
Hän vietti vapaan aikansa tanssiharrastuksensa, johon hän oli kerta kaikkiaan hurahtanut, parissa sekä istuskellen pyöreäksi hioutuneilla merenrantakallioilla taivaanrantaan tuijotellen. Tämä näky syöpyi hiljalleen hänen verkkokalvoilleen.
Toisen vuoden ensimmäisenä vappuaamuna, ollessaan aamukävelyllä meren rannalla ja aikoessaan pysähtyä jälleen kerran ihailemaan taivaanrantaa, ihminen kohtasi elämänsä ensimmäisen vainajan. Meressä kellui ruumis.
